Pieleen mennyttä propagandaa, osa 1 ja 2: Esimerkkinä Suomi.
Vaalikampanjan aikana SAK lanseerasi mainoskampanjan jonka alkuperäinen tarkoitus oli maanitella väkeä äänestämään. Jossain vaiheessa ideointia taisi punainen lanka kadota käsistä, tai sitten olivat ideat muuten vain vähissä, koska päädyttiin vanhaan kunnon herravihan lietsontaan. Vihollinen oli (sangen moukkamainen) kartanonherra kullatussa tuolissa, keinosilkkitakki päällä ja kuohuviinilasi kädessä. Ilmeisesti äänestäjät eivät kuitenkaan kyenneet omaksumaan tätä viholliskuvaa, koska demarit kokivat tuntuvan tappion vaaleissa. Klassinen esimerkki siitä, miten työläisiä edustava järjestö on etääntynyt niin kauas omista ruohonjuuristaan ettei se kykene tunnistamaan ja käsittelemään niitä ongelmia jotka todella vaivaavat enemmistön mieltä. SAK vaatii uudelta hallitukselta "työllisyyden kohentamista". Miten se liittyy nimettömän herraskaisen pyrkyrin parjaamiseen? "Käytä valtaasi - tai hän käyttää sitä puolestasi!" pelottelee mainos. Kai tavallisella äänestäjällä on sen verran suhteellisuudentajua että ymmärtää mikä ero on parlamentaarisen demokratian ja markkinatalouden vallankäytön välillä. (Pöyhkeästä kartanonherrasta ei minulle ainakaan tule mieleen roistomaista kapitalistin perikuvaa. Pikemminkin siitä tulee mieleen Göran Persson.)
Suomessa on karikatyyrimaisen viholliskuvan viljeleminen huolestuttava trendi poliittisessa propagandassa. Se on toki aina ollut tavallista ääriryhmien ja -yksilöiden internetpalstoilla, mutta SAK:n mainoksesta saa mielikuvan että se on leviämässä myös valtavirtaan. Toinen esimerkki me-ja-ne-kärjistelystä löytyy kaupallisten mainosten maailmasta. Ikealla on Helsingin seudulle suunnattu kampanja meneillään, jossa potentiaalisia asiakkaita pelotellaan "snobeilla". Sivusto äläolesnobi.fi tarjoaa testin, jossa "Ikean snobikirurginen osasto" auttaa diagnoosissa. Snobismia voi ilmeisesti vain hoitaa shoppailukierroksella "oikeassa" huonekaluliikkeessa. Esimerkkisnobina esiintyy nuori, hieman 50-lukulaiseen tyyliin pukeutunut mies viinipullo ja piippu kädessä ja kotoisat pappatohvelit jalassa. Ei mitenkään snobimainen ilmestys, pikemminkin kodikkaasti retro. Lietsotaanko tässä taas herravihaa?
Snobeja on monta lajia. Snobeilulla ei välttämättä edes ole mitään tekemistä luokkataustan tai yhteiskunnallisen aseman kanssa. Tietyissä tapauksissa voi laskea jopa ympäristötietoisuuden ja poliittisen valveutuneisuuden snobismiksi, jos käyttää sitä hyväkseen erottuakseen "moukkamaisesta massasta". Joka tapauksessa menee Ikean kampanja auttamattomasti pieleen, koska ne, jotka harkitsevat Ikeassa käyntiä, eivät varmaankaan laske itseään snobeiksi, kun taas ne, jotka saattaisivat nimenomaan designsnobeina kiinnostua Ikean hyvästä muotoilusta ja mahdollisesti keräilyarvoa omaavista tuotteista, säikytetään tehokkaasti pois näin vihamielisellä mainonnalla. Ikeanhan pitäisi markkinoida itseään kaikkien kauppana, ei tiettyyn muottiin sopivien keskiverto-Svenssonien. Näin ainakin Ruotsissa.
