Düsseldorfin karnevaali kuohuttaa mieliä

Kuten jo aikaisemmin huomioin, koettelee Saksan karnevaalihenki huumorintajun rajoja. Düsseldorfin kulkueessa esiintyi kaksi jättimäistä muslimiterroristihahmoa nimeltään "Klisee" ja "Todellisuus". Saksan muslimien keskusneuvosto on jo tehnyt asiasta valituksen. Vähemmän tunnettua on miten oikeistolaispuolue NPD:n jäsenet reagoivat Hitlernukkeen, joka housut kintuissa ulostaa NPD:n nimellä varustettua kikkaretta. George W. Bush, jonka karikatyyrin takalistoa Lady Liberty ojentaa, ei myöskään ole vielä kommentoinut asiaa.

Sleesia ja Itäpreussi

Der Spiegelin historiateemalehden tuoreen kyselyn mukaan 24% saksalaisista kokee yhä toisessa maailmansodassa menetetyt itäiset alueet saksalaisiksi. Sama määrä koki valitettavana että Saksa oli sanoutunut irti kaikista aluevaatimuksista ikuisiksi ajoiksi. 40% vastaajista pitivät valitettavana että nämä alueet nykyään kuuluvat Puolalle, Liettualle sekä Venäjälle.

47% tarkastelevat Saksan historiaa positiivisin tuntein, 36% kokevat sen pikemminkin negatiiviseksi. Vastaajien mainitsemia parhaita kohokohtia (monivalinta oli mahdollinen):

Muurin kaatuminen ja jälleenyhdistyminen (28%)
1950-luvun jälleenrakennus ja talousihme (12%)
Liittotasavallan perustaminen ja demokraattinen järjestys (9%)
Jalkapallon MM-kisat 2006 (7%)

(Pitäkäämme toki mielessä että tällaisiin kyselyihin vastaavat yleensä ne, joita asia eritysesti kiinnostaa, ja että historia teemana yleensä houkuttelee vanhempaa ja konservatiivisempaa polvea.)

USA 1918-1921

Red Scare on mielenkiintoinen verkkonäyttely ensimmäisen maailmansodan jälkeisten vuosien Yhdysvalloista. Pilakuvien ja reportaasivalokuvien avulla kuvataan yhteiskunnan ristiriitaista ilmapiiriä. Espanjantauti, yhä uudet lakot ja mielenosoitukset, vaurastuminen ja köyhtyminen, rotumellakat ja muuttoliikkeet sekä USA:n sisällä (mustien siirtyminen etelävaltioiden maaorjuudesta pohjoisvaltioiden tehdastyöllisyyteen) että ulkomailta Amerikkaan, naisten äänioikeus, Woodrow Wilsonin sairaus, Kansainliiton mutkikas alkutaival sodan sotkuja selvitellessä... kaikki nämä seikat kärjistyivät pilakuvissa "meidän" ja "muiden" väliseksi konfliktiksi.

Pilakuvissa on usein selkeä viholliskuva, mutta se hahmo, johon yleisön oletetaan samaistuvan, saattaa paljastaa vielä enemmän piirtäjän ja julkaisumedian arvomaailmasta. Esimerkiksi lakko-aaltojen kuvattiin haittaavan Matti Meikäläistä ("John Q. Public") eniten; hänen arkielämänsä lamaantui ja hänen taskunsa muka tyhjenivät työläisten kasvavien vaatimusten takia. Vaihtoehtoinen tulkinta lakko-aallosta olisi voinut olla että toisenlainen "keskivertoamerikkalainen" oli saanut tarpeekseen - koska oli itse riistetty työläinen. Pilakuvat suuntautuvat yleisölle, jolla ei oletettu olevan mitään yhteistä tehdastyöläisten tai edes lakkoilevien poliisien kanssa, saatikka sitten maahanmuuttajien tai rotumellakoitsijoiden. Pilakuvat konstruoivat ihannekuvan hyväkäytöksisestä, porvarillisesta amerikkalaisesta jolla on rodullisesti ja kulttuurillisesti turvallinen WASP-tausta. "Ne muut" aiheuttavat ongelmia - "me" haluamme vain elää rauhassa.

Death Of A President

Harvemmin houkutellaan yleisöä lainaamalla arvosteluja, joiden kirjoittajat eivät ole nähneet kyseistä elokuvaa. Tehokas ja vakuuttava temppu!

Pikku Kimin syntymäpäivä

Kim Il Sung täytti hiljattain 65 vuotta. Der Spiegel muistaa Pohjois-Korean hallitsijaa valokuvasarjalla.

Saksan uutisia: Kölnin karnevaaleissa kohoaa jännitys. Uskaltavatko vapaamieliset reininmaalaiset tänä vuonna vitsailla ajankohtaisten aiheiden kustannuksella? Ainakaan Düsseldorfissa ei aiota antaa armoa Muhammedille. Perinteinen "Narrenfreihet" - narrin vapaus - ei tosin ole koskematon periaate. Kölnissä ei aiota loukata islamia, vaikka juhlakulkueessa näkyykin Raamattu, Toora ja Koraani vierekkäin. Toisessa karnevaalivaunussa törmää paavi minareettiin. Roomalaiskatolisen kirkon kritiikki on karnevaalissa tavanomainen aihe, mutta se saattaa herättää vähintään yhtä rajuja protesteja kuin islamin pilkka. Länsivaltojen pilkkaaminen voi myös tuottaa seurauksia. Viime vuonna kaatoi ryhmä mielenosoittajia George W. Bushia halventavan vaunukoristeen.

Holokaustin kieltäjä Ernst Zündel joutuu vankilaan viideksi vuodeksi. Spiegelin mukaan oikeudenkäynti oli varsin merkillinen. Oikeus sai vastaanottaa "Heil Hitlerillä" allekirjoitettuja valituskirjelmiä, Iranin pääministeri kutsuttiin todistajaksi, ja Zündelin toimestaan vapautettu asianajaja Sylvia Stolz jouduttiin kantamaan ulos salista "eläköön Saksan valtakunta"-huutojen saattelemana. Äärioikeistolaiset kannattajat tekivät kaikkensa lypsääkseen tapahtuman propaganda-arvoa. Mielenkiintoisinta on Spiegelin toimittajan vastahakoinen kunnianosoitus asianajaja Jürgen Riegerin retorisille kyvyille. Rieger on parantumaton uusnatsien puolustaja, joka on useaan kertaan tuomittu kansankiihotuksesta ja väkivaltarikoksista. Zündel on hänenlaisilleen keino, ei päämäärä. Kuten toimittaja Schönmann huomioi (ontuvassa käännöksessäni):
"Zündelin vastainen oikeudenkäynti esittää siis jälleen kysymyksen, eikö holokaustin kieltämisen rikollistaminen, saksalaisen lainsäädännön erikoisuus, luo juuri sitä, mitä sen oikeastaan pitäisi estää: esiintymistilaa uusnatseille."

Der Führer privat

Saako Hitlerille nauraa? Eikö kaikkein pilkallisinkin nauru jossain määrin edellytä kohteen inhimillistämistä? Sanon, että kysymys on turha - Hitlerille on naurettu jo kauan, ja tottahan toki hän hän oli ihminen, siinähän Kolmannen Valtakunnan opetus piileekin. Jos emme uskalla nauraa Hitlerille, hänestä tulee yliluonnollinen voimahahmo - jota joku saattaa jälleen palvoa.

Historioitsija Markku Jokisipilän blogissa oli hiljattain keskustelu siitä, miksi kommunismille voi nauraa (myötätuntoisesti?), mutta natsismille ei. Ryyditin keskustelua omilla lukuvinkeilläni huumorista natsi-Saksassa. Keskustelu lähti oikeastaan käyntiin Neuvostoliitto-nostalgian markkinakelpoisuudesta. Eiköhän kapitalismin perusteellisin kosto ole se, että sirpistä ja vasarasta on tullut myyvä tuotemerkki?

Pysytelkäämme kuitenkin huumorin parissa. Saksalaisten huumorintajuttomuus on vanha (anglosaksista perua oleva) klisee. Saksalaisten poliitikkojen ahdistuneet reaktiot natsisymbolien jälleenkäyttöön näyttävät todistavan sen, mutta kukapa haluaisi tulla tuomituksi oman valtionsa päämiesten käytöksen mukaan. Saksalaisilla on toki mustan huumorin ja purevan satiirin pitkä perinne. Suosikkilehteni Titanic Magazin on vuodesta 1979 estotta viljellyt natsi-aiheista huumoria. Johtavat poliitikot vasemmalta oikealle ovat joutuneet esiintymään ruskeassa paidassa tai hitlerviikset ylähuulella, eikä Titanicin toimitus ole joutunut kertaakaan vastuuseen (sensuuri iski vasta kun johtavaa demaria verrattiin Bruno-karhuun viime vuonna).

Mielenkiintoisin esimerkki saksalaisesta Hitler-huumorista lienee Achim Greserin kuvasarja "Der Führer privat". Yllättävintä on ehkä se inhimillisyys jolla Hitler on kuvattu arkisissa tilanteissa. Hitler joutuu käytännön pilan uhriksi, ja Göring ja Goebbels naureskelevat vieressä. Reichstagjuhlien jälkeen Hitler joutuu yksin tiskaamaan. Hitler esittelee itse virkkaamiaan hakaristipatalappuja NSDAP:n Nicaragua-ryhmälle. Hitler tekee vaikutuksen hitlerjugend-poikiin kääntämällä koppalakin lipan niskaan. Pilkka on kovin ... kilttiä. Ja sepäs vasta provosoi!

Propagandaa se vain on...

... mutta Mishka-nallea on vaikea vastustaa tänäkin päivänä.



Moskovan olympialaisten päättäjäiset, 1980. Perhemytologian mukaan itkin puolitoistavuotiaana kun nalle katosi stratosfääriin. Olin samana kesänä saanut mummulta ja vaarilta oman pikku Mishkan. Se istuu yhä yöpöydälläni, vaikka sen kuluneet silmänapit ovat saaneet hieman pelottavan kiillon.

YouTubesta löytyy myös editoitu versio paremmalla äänilaadulla, huom. myös ohjelman logo oikeassa ylänurkassa. Alexandra Pakhmutovan laulu "Jäähyväiset Moskovalle" on omaa luokkaansa (n)ostalgian herättäjänä.

Näillä sävelillä julistan uuden blogini avatuksi. "Punalippu" ei nimestään huolimatta tule pysyttelemään pelkästään kommunistipropagandan parissa, eikä ainoastaan kertaa kuluneita varoituksia poliittista manipulointia vastaan. Mediakritiikki on myös ihan terveellinen harrastus "demokraattisessa" lännessä.