Kun pilkka iskee omaan nilkkaan

Pieleen mennyttä propagandaa, osa 1 ja 2: Esimerkkinä Suomi.

Vaalikampanjan aikana SAK lanseerasi mainoskampanjan jonka alkuperäinen tarkoitus oli maanitella väkeä äänestämään. Jossain vaiheessa ideointia taisi punainen lanka kadota käsistä, tai sitten olivat ideat muuten vain vähissä, koska päädyttiin vanhaan kunnon herravihan lietsontaan. Vihollinen oli (sangen moukkamainen) kartanonherra kullatussa tuolissa, keinosilkkitakki päällä ja kuohuviinilasi kädessä. Ilmeisesti äänestäjät eivät kuitenkaan kyenneet omaksumaan tätä viholliskuvaa, koska demarit kokivat tuntuvan tappion vaaleissa. Klassinen esimerkki siitä, miten työläisiä edustava järjestö on etääntynyt niin kauas omista ruohonjuuristaan ettei se kykene tunnistamaan ja käsittelemään niitä ongelmia jotka todella vaivaavat enemmistön mieltä. SAK vaatii uudelta hallitukselta "työllisyyden kohentamista". Miten se liittyy nimettömän herraskaisen pyrkyrin parjaamiseen? "Käytä valtaasi - tai hän käyttää sitä puolestasi!" pelottelee mainos. Kai tavallisella äänestäjällä on sen verran suhteellisuudentajua että ymmärtää mikä ero on parlamentaarisen demokratian ja markkinatalouden vallankäytön välillä. (Pöyhkeästä kartanonherrasta ei minulle ainakaan tule mieleen roistomaista kapitalistin perikuvaa. Pikemminkin siitä tulee mieleen Göran Persson.)

Suomessa on karikatyyrimaisen viholliskuvan viljeleminen huolestuttava trendi poliittisessa propagandassa. Se on toki aina ollut tavallista ääriryhmien ja -yksilöiden internetpalstoilla, mutta SAK:n mainoksesta saa mielikuvan että se on leviämässä myös valtavirtaan. Toinen esimerkki me-ja-ne-kärjistelystä löytyy kaupallisten mainosten maailmasta. Ikealla on Helsingin seudulle suunnattu kampanja meneillään, jossa potentiaalisia asiakkaita pelotellaan "snobeilla". Sivusto äläolesnobi.fi tarjoaa testin, jossa "Ikean snobikirurginen osasto" auttaa diagnoosissa. Snobismia voi ilmeisesti vain hoitaa shoppailukierroksella "oikeassa" huonekaluliikkeessa. Esimerkkisnobina esiintyy nuori, hieman 50-lukulaiseen tyyliin pukeutunut mies viinipullo ja piippu kädessä ja kotoisat pappatohvelit jalassa. Ei mitenkään snobimainen ilmestys, pikemminkin kodikkaasti retro. Lietsotaanko tässä taas herravihaa?



Snobeja on monta lajia. Snobeilulla ei välttämättä edes ole mitään tekemistä luokkataustan tai yhteiskunnallisen aseman kanssa. Tietyissä tapauksissa voi laskea jopa ympäristötietoisuuden ja poliittisen valveutuneisuuden snobismiksi, jos käyttää sitä hyväkseen erottuakseen "moukkamaisesta massasta". Joka tapauksessa menee Ikean kampanja auttamattomasti pieleen, koska ne, jotka harkitsevat Ikeassa käyntiä, eivät varmaankaan laske itseään snobeiksi, kun taas ne, jotka saattaisivat nimenomaan designsnobeina kiinnostua Ikean hyvästä muotoilusta ja mahdollisesti keräilyarvoa omaavista tuotteista, säikytetään tehokkaasti pois näin vihamielisellä mainonnalla. Ikeanhan pitäisi markkinoida itseään kaikkien kauppana, ei tiettyyn muottiin sopivien keskiverto-Svenssonien. Näin ainakin Ruotsissa.

Turkiet vs. Grekland (som vanligt)

Jag är i Japan och orkar inte riktigt blogga själv, så jag länkar till en intressant artikel av min vän Kris.

Filmen som fick Turkiet att gå i taket
Om greker, turkar, en årtusendelång vendetta, statlig internetkontroll, lagstadgad nationalism, homofobi och andra hjärnspöken.
På tal om "invented communities", Kris har en fin avrundande fotnot om den hypade "bloggosfären": "en psykotisk grupphallucination frammanad av ett fåtal bloggmissbrukare som vill diktera hur alla övriga bloggare ska bete sig".

Ostalgie

Düsseldorfin karnevaali kuohuttaa mieliä

Kuten jo aikaisemmin huomioin, koettelee Saksan karnevaalihenki huumorintajun rajoja. Düsseldorfin kulkueessa esiintyi kaksi jättimäistä muslimiterroristihahmoa nimeltään "Klisee" ja "Todellisuus". Saksan muslimien keskusneuvosto on jo tehnyt asiasta valituksen. Vähemmän tunnettua on miten oikeistolaispuolue NPD:n jäsenet reagoivat Hitlernukkeen, joka housut kintuissa ulostaa NPD:n nimellä varustettua kikkaretta. George W. Bush, jonka karikatyyrin takalistoa Lady Liberty ojentaa, ei myöskään ole vielä kommentoinut asiaa.

Sleesia ja Itäpreussi

Der Spiegelin historiateemalehden tuoreen kyselyn mukaan 24% saksalaisista kokee yhä toisessa maailmansodassa menetetyt itäiset alueet saksalaisiksi. Sama määrä koki valitettavana että Saksa oli sanoutunut irti kaikista aluevaatimuksista ikuisiksi ajoiksi. 40% vastaajista pitivät valitettavana että nämä alueet nykyään kuuluvat Puolalle, Liettualle sekä Venäjälle.

47% tarkastelevat Saksan historiaa positiivisin tuntein, 36% kokevat sen pikemminkin negatiiviseksi. Vastaajien mainitsemia parhaita kohokohtia (monivalinta oli mahdollinen):

Muurin kaatuminen ja jälleenyhdistyminen (28%)
1950-luvun jälleenrakennus ja talousihme (12%)
Liittotasavallan perustaminen ja demokraattinen järjestys (9%)
Jalkapallon MM-kisat 2006 (7%)

(Pitäkäämme toki mielessä että tällaisiin kyselyihin vastaavat yleensä ne, joita asia eritysesti kiinnostaa, ja että historia teemana yleensä houkuttelee vanhempaa ja konservatiivisempaa polvea.)

USA 1918-1921

Red Scare on mielenkiintoinen verkkonäyttely ensimmäisen maailmansodan jälkeisten vuosien Yhdysvalloista. Pilakuvien ja reportaasivalokuvien avulla kuvataan yhteiskunnan ristiriitaista ilmapiiriä. Espanjantauti, yhä uudet lakot ja mielenosoitukset, vaurastuminen ja köyhtyminen, rotumellakat ja muuttoliikkeet sekä USA:n sisällä (mustien siirtyminen etelävaltioiden maaorjuudesta pohjoisvaltioiden tehdastyöllisyyteen) että ulkomailta Amerikkaan, naisten äänioikeus, Woodrow Wilsonin sairaus, Kansainliiton mutkikas alkutaival sodan sotkuja selvitellessä... kaikki nämä seikat kärjistyivät pilakuvissa "meidän" ja "muiden" väliseksi konfliktiksi.

Pilakuvissa on usein selkeä viholliskuva, mutta se hahmo, johon yleisön oletetaan samaistuvan, saattaa paljastaa vielä enemmän piirtäjän ja julkaisumedian arvomaailmasta. Esimerkiksi lakko-aaltojen kuvattiin haittaavan Matti Meikäläistä ("John Q. Public") eniten; hänen arkielämänsä lamaantui ja hänen taskunsa muka tyhjenivät työläisten kasvavien vaatimusten takia. Vaihtoehtoinen tulkinta lakko-aallosta olisi voinut olla että toisenlainen "keskivertoamerikkalainen" oli saanut tarpeekseen - koska oli itse riistetty työläinen. Pilakuvat suuntautuvat yleisölle, jolla ei oletettu olevan mitään yhteistä tehdastyöläisten tai edes lakkoilevien poliisien kanssa, saatikka sitten maahanmuuttajien tai rotumellakoitsijoiden. Pilakuvat konstruoivat ihannekuvan hyväkäytöksisestä, porvarillisesta amerikkalaisesta jolla on rodullisesti ja kulttuurillisesti turvallinen WASP-tausta. "Ne muut" aiheuttavat ongelmia - "me" haluamme vain elää rauhassa.

Death Of A President

Harvemmin houkutellaan yleisöä lainaamalla arvosteluja, joiden kirjoittajat eivät ole nähneet kyseistä elokuvaa. Tehokas ja vakuuttava temppu!