Der Führer privat

Saako Hitlerille nauraa? Eikö kaikkein pilkallisinkin nauru jossain määrin edellytä kohteen inhimillistämistä? Sanon, että kysymys on turha - Hitlerille on naurettu jo kauan, ja tottahan toki hän hän oli ihminen, siinähän Kolmannen Valtakunnan opetus piileekin. Jos emme uskalla nauraa Hitlerille, hänestä tulee yliluonnollinen voimahahmo - jota joku saattaa jälleen palvoa.

Historioitsija Markku Jokisipilän blogissa oli hiljattain keskustelu siitä, miksi kommunismille voi nauraa (myötätuntoisesti?), mutta natsismille ei. Ryyditin keskustelua omilla lukuvinkeilläni huumorista natsi-Saksassa. Keskustelu lähti oikeastaan käyntiin Neuvostoliitto-nostalgian markkinakelpoisuudesta. Eiköhän kapitalismin perusteellisin kosto ole se, että sirpistä ja vasarasta on tullut myyvä tuotemerkki?

Pysytelkäämme kuitenkin huumorin parissa. Saksalaisten huumorintajuttomuus on vanha (anglosaksista perua oleva) klisee. Saksalaisten poliitikkojen ahdistuneet reaktiot natsisymbolien jälleenkäyttöön näyttävät todistavan sen, mutta kukapa haluaisi tulla tuomituksi oman valtionsa päämiesten käytöksen mukaan. Saksalaisilla on toki mustan huumorin ja purevan satiirin pitkä perinne. Suosikkilehteni Titanic Magazin on vuodesta 1979 estotta viljellyt natsi-aiheista huumoria. Johtavat poliitikot vasemmalta oikealle ovat joutuneet esiintymään ruskeassa paidassa tai hitlerviikset ylähuulella, eikä Titanicin toimitus ole joutunut kertaakaan vastuuseen (sensuuri iski vasta kun johtavaa demaria verrattiin Bruno-karhuun viime vuonna).

Mielenkiintoisin esimerkki saksalaisesta Hitler-huumorista lienee Achim Greserin kuvasarja "Der Führer privat". Yllättävintä on ehkä se inhimillisyys jolla Hitler on kuvattu arkisissa tilanteissa. Hitler joutuu käytännön pilan uhriksi, ja Göring ja Goebbels naureskelevat vieressä. Reichstagjuhlien jälkeen Hitler joutuu yksin tiskaamaan. Hitler esittelee itse virkkaamiaan hakaristipatalappuja NSDAP:n Nicaragua-ryhmälle. Hitler tekee vaikutuksen hitlerjugend-poikiin kääntämällä koppalakin lipan niskaan. Pilkka on kovin ... kilttiä. Ja sepäs vasta provosoi!