postcards1
Originally uploaded by punalippu.
Vasemmalla: Tule metallityöntekijäksi!
("Metallist" on nykyvenäjäksi myös heavy metal-fani.)
Oikealla: Savupiippujen päästöt ovat Neuvosto-Venäjän hengitystä!
(Positiivisessä mielessä.)
Propagandaa, satiiria, historian käyttöä.
Vasemmalla: Tule metallityöntekijäksi!
("Metallist" on nykyvenäjäksi myös heavy metal-fani.)
Oikealla: Savupiippujen päästöt ovat Neuvosto-Venäjän hengitystä!
(Positiivisessä mielessä.)
Laikan edeltäkävijä, yksi monista pienistä koirista jotka poimittiin Moskovan kaduilta ja lähetettiin avaruuteen.
(lisää kuvia)







1.Eric Wadenström, Erkki Vala – tvåspråkig biografi / kaksikielinen elämänkerta
4.Pater Hieronymus and the Jesuit conspiracy. The Jesuit as Enemy Stereotype of Enlightenment and Tradition.
5.Lintukotola – Unelma eheästä kansakunnasta. Suomi-eksotiikka 1800-luvulta nykyaikaan. Ultima Thule, syrjäinen paratiisi. Karjala myyttinä Suomessa ja naapurimaissa. Autoeksotismi?Vallankumoussodan romaani, kirjoittanut Alexandr S. Serafimovitsh (1924), kuvittanut A. Kokorina. Painos vuodelta 1947. Lisää kuvia.
Kirja kuuluu sosialistisen realismin perinteeseen. Karu yhteenveto englanniksi löytyy täältä. Sisareni asiantunteva arvostelu on myös suositeltava. Löysin myös mielenkiintoisen artikkelin sosialistisen realismin juurista, jossa mainitaan tämä kirja, ruotsiksi "Järnströmmen".
Serafimovitsh (1863-1949), oikealta sukunimeltään Popov ja syntyisin Donin kasakka, tutustui jo 1880-luvulla Leninin vanhempaan veljeen Pietarissa ja liittyi vallankumouksellisten opiskelijoiden seuraan. Hänet karkoitettiin Arkhangeliin, mutta jo 1890-luvulla hän liikkui Narodnaja Voljan piireissä ja onnistui 1903 Maxim Gorkin avulla julkaisemaan tarinoitaan. Vallankumouksellinen toiminta vei hänet myös Suomeen vuonna 1910. Suurlakon jälkeen suomalaisilla ja venäläisillä kapinallisilla oli paljon yhteistoimintaa joka tähtäsi tsaarinvallan kukistamiseen. Serafimovitsh liittyi kommunistipuolueeseen vasta 1918, mutta hänen kirjallinen tuotantonsa tähtäsi nimenomaan puoleen ja "vahvan johtajan" aseman vahvistamiseen. Romaanissa vallankumouksellisten "Rautainen virta" koostuu aluksi kurittomasta ja kinastelevasta joukkiosta sotilaita ja epätoivoisia pakolaisia jotka pakenevat valkoisia kasakoita. Ainoastaan johtaja Kozhukh onnistuu yhdistämään heidät rautaisella tahdonvoimallaan - ja kuolemanrangaistuksen uhalla. Kozukhkaan ei ole yksilöllisiltä ominaisuuksiltaan ainutlaatuinen henkilö; hän sattuu vain olemaan oikea mies oikealla paikalla, yksi monista tekijöistä jotka sulattavat köyhälistön sirpaleet "rautaiseksi virraksi".
Ihan mukavaa katseltavaa, nämä Hakkapeliitan vanhat kannet. Juuri tämä on signeerattu "Vasström 1928".
Hakkapeliitta: Weekly magazine of the Finnish voluntary Home Guard organisation a.k.a "White Guards" (Suojeluskunnat). The organisation and the publication were abolished in 1944.
And as a comparison to the previous post: A caricature of d'Annunzio rallying the Italians to join the war against Austria-Hungary and Germany.
"I wish we had guns of equal caliber to his mouth", says the carabiniere to the bersagliere.
From "Världen sedan 1914" by T. Vogel-Jørgensen (Swedish edition), Natur & Kultur 1939.
The poet, war hero and bonvivant Gabriele d'Annunzio seized a once-in-a-lifetime chance in 1919 to become a dictator of a small city-state at the Adriatic Sea. Fiume (today Rijeka in Croatia) became his playground for a dozen hectic months until the Italian government kicked him out (after a lot of reluctant prodding and poking).
For an amazing example of proto-fascist, anarcho-syndicalist, platonic-idealist propaganda, check his Charter of Carnaro, a draft for an independent Fiume's political constitution.
Field Marshal von Hindenburg is personally endorsing Läkerol throat pastilles in 1920. I wonder if he did it for the money?
A cigarette company combines political and commercial propaganda towards the end of WW1 to rally Americans to the war effort and/or make a profit on the patriotic wave. This would intensify during WW2, when smoking increased to never-before seen proportions among both men and women.
"Poilu" oli Ranskan armeijan sotilaan liikanimi ensimmäisen maailmansodan aikana. "Poil" on karva, siispä poilut olivat karvaturreja. Viikset kuuluivat olennaisesti aidon gallialaisen soturin ulkoasuun. (Vähemmän glamuuria on vaihtoehtoisessa selityksessä: Juoksuhaudoissa ei aina ollut puhdasta vettä saatavilla, joten parranajo sai odottaa.)
Urhea ja nokkela poilu oli lukemattomien postikorttien ja pilapiirrosten aihe, jotka antavat herttaisen kuvan sota-ajasta meille kaukana ei-kenenkäänmaan kauhuista. Siviileille kuvat muistuttivat rakkaista rintamalla ja rohkaisivat kestämään, sotilaille kuvat antoivat edes mahdollisuuden paeta arkea mielikuvituksen voimin. Mielikuvituksen tehtäväksi jää myös kuvittaa poilun menyyn viimeinen annos - le dessert.
Lisää poilu-aiheisia pilapiirroksia löytyy La Vie Parisiennesta.
Suomen Kuvalehden postimerkkikilpailun III. palkinto, mutta missä numerossa? Arvailisin 1920-lukua tai mahdollisesti vuosia 1918-1919, koska minulla on muuta lähdemateriaalia tuolta aikaväliltä. Työn puolesta on pakko merkitä tarkat lähdeviitteet talteen, mutta joskus lipsun minäkin (ts. aika usein).
Pidin kerran nettisivuja aiheesta "hakaristin käyttö Suomessa", mutta se houkutteli hieman kyseenalaista lukijakuntaa, etenkin laiskoja kuvavarkaita. En pane pahakseni jos kuviani kopioidaan (muutenhan en niitä verkossa levittelisikään) mutta suoraan linkittäminen ilman muuta viittausta sivuilleni on ärsyttävää (ja sitäpaitsi hauska torjua - katso löydätkö kuvani tämän leechaajan sivulta).
Ehkä jonain päivänä (kun olen työtön tohtori) jaksan uusia sivuston.
Helsingin työväenarkistossa lehtiä selaillessani löysin palautustelineeltä tällaisen kauniin kirjan. Poliittisista vakaumuksista viis, punainen on aina punaista ja käärme on sentään kunnon suomalainen kyy. Itse sisältöä en ehtinytkään varsinaisesti tutkia, mutta kirja on muistaakseni 1920-luvun alkuvuosilta.
Propagandaviestistä voi sen verran sanoa että "valkoisten salaisen toiminnan" mahdollisesti kunniattomat aspektit häivytetään näkyviltä kuvakielen avulla. Vakoilu on pakostakin juonittelua ja piileskelyä, ei (sen ajan) moraalisesti putipuhtaiden sankareiden heiniä, joten kuvassa tehdään selväksi kuka oikeastaan oli kiero ja kiemurteleva pahan perikuva. Valkoisten voimaa taas symbolisoi hohtavan valkea tikari, joka seisoo suorana ja miehekkäänä keskellä kuvan pystyakselia - ei häivääkään jäljellä salamyhkäisyydestä ja pimeyden turvin toimimisesta.