Vertailun vuoksi

Punaisella kiilalla valkoisia vastaan, El Lissitzky (Neuvostoliitto 1919) Genstab.ru:n (Генштаб.Ру) verkkonäyttelystä.



Lisää tuotantoa, Zudor (Yhdysvallat 1942) Yhdysvaltojen kansallisarkiston verkkonäyttelystä "Powers of Persuasion - Poster Art from World War II"

Yhdysvaltain hallitus suoritti sodan alussa tutkimuksen julisteiden ilmaisukeinojen tehokkuudesta. Tuloksien mukaan suoraan tunteisiin vetoavat kuvat veivät viestin tehokkaimmin perille. Kuvien tuli olla realistisia ja valokuvamaisen yksityiskohtaisia. Symboliset tai humoristiset julisteet herättivät vähemmän huomiota yleisössä eivätkä herättäneet "intoa".

Ylläolevat julisteet kuuluvat jälkimmäiseen luokkaan. Silti juuri nuo kaksi miellyttävät minua. Syy lienee se että suhtaudun propagandaan taiteena. Kaunis linja, vahva väriyhdistelmä ja dynaaminen kuvio jää mieleeni. Silti on myönnettävä että samaistun ensiksi falliseen kiilaan/ohjukseen, koska ihminen haluaa olla osa liikettä, ei liikkeen kohde. Eroottinen assosiaatio johtaa taas ajatukset muualle kuin sotaan "pahaa" vihollista vastaan...

Tuntemattomia

Stahlhelmin ääriviivat toivat kahden maailmansodan aikana länsivalloille mieleen Vihollisen suurella V:llä. Ylläoleva kuva on amerikkalainen, toisen maailmansodan ajalta.
Suomalaiset perivät kypärämallin keisarilliselta Saksalta. Maan itsenäisyys pelastui taas kerran täpärästi kun valkoisten vaativa liittolainen romahtikin kuin korttipakka.



Suomalaisille Stahlhelm tuo ensi kädessä mieleen Suuren isänmaallisen sodan, anteeksi, talvi- ja jatkosodan. Väinö Linnan romaani on muuttunut kansan silmissä inhorealistisesta isänmaan solvauksesta sankarilegendaksi, jonka tarinoita lapsenlapset toistelevat kun isovanhemmilta ei enää voi kysyä. Kansikuva on Matti Mykkäsen suunnittelema. Sen ikonisuuden todistavat jäljittelyt ja parodiat.



Naisten historia sisällissodassa on hyvin mielenkiintoinen ja punakaartin naisten tarinat ovat lähellä sydäntäni. Silti en pidä tästä "kunnianosoituksesta". Huulipuna on anakronistinen yksityiskohta. Eikö ole muuta tapaa näyttää, että sotilas on nainen? Naiskaartilaiset pukeutuivat tarkoituksella käytännöllisesti ja peittivät hiuksensa. Ehkä he olivat tietoisia siitä, että roolien rikkominen leimasi heidät valkoisten silmissä "huonoiksi" naisiksi. Tätä huulipunan on ehkä tarkoitus viestittää.

Mielenkiintoista ylläolevissa kuvissa on kuinka samaistumista luodaan tai estetään. Vihollisen siluetilla on silmät, jotka siristyvät uhkaavasti. Tuntemattomalla sotilaalla ja naiskaartilaisella ei ole silmiä. Voisiko heidät tulkita omiksi varjoiksemme?

Rautainen virta

zheleznyi_potok
Originally uploaded by punalippu.

Vallankumoussodan romaani, kirjoittanut Alexandr S. Serafimovitsh (1924), kuvittanut A. Kokorina. Painos vuodelta 1947. Lisää kuvia.
Kirja kuuluu sosialistisen realismin perinteeseen. Karu yhteenveto englanniksi löytyy täältä. Sisareni asiantunteva arvostelu on myös suositeltava. Löysin myös mielenkiintoisen artikkelin sosialistisen realismin juurista, jossa mainitaan tämä kirja, ruotsiksi "Järnströmmen".
Serafimovitsh (1863-1949), oikealta sukunimeltään Popov ja syntyisin Donin kasakka, tutustui jo 1880-luvulla Leninin vanhempaan veljeen Pietarissa ja liittyi vallankumouksellisten opiskelijoiden seuraan. Hänet karkoitettiin Arkhangeliin, mutta jo 1890-luvulla hän liikkui Narodnaja Voljan piireissä ja onnistui 1903 Maxim Gorkin avulla julkaisemaan tarinoitaan. Vallankumouksellinen toiminta vei hänet myös Suomeen vuonna 1910. Suurlakon jälkeen suomalaisilla ja venäläisillä kapinallisilla oli paljon yhteistoimintaa joka tähtäsi tsaarinvallan kukistamiseen. Serafimovitsh liittyi kommunistipuolueeseen vasta 1918, mutta hänen kirjallinen tuotantonsa tähtäsi nimenomaan puoleen ja "vahvan johtajan" aseman vahvistamiseen. Romaanissa vallankumouksellisten "Rautainen virta" koostuu aluksi kurittomasta ja kinastelevasta joukkiosta sotilaita ja epätoivoisia pakolaisia jotka pakenevat valkoisia kasakoita. Ainoastaan johtaja Kozhukh onnistuu yhdistämään heidät rautaisella tahdonvoimallaan - ja kuolemanrangaistuksen uhalla. Kozukhkaan ei ole yksilöllisiltä ominaisuuksiltaan ainutlaatuinen henkilö; hän sattuu vain olemaan oikea mies oikealla paikalla, yksi monista tekijöistä jotka sulattavat köyhälistön sirpaleet "rautaiseksi virraksi".

D'Annunzio Speaks - according to Lustige Blätter, 1915

D'Annunzio Speaks - according to Lustige Blätter, 1915
Originally uploaded by punalippu.

And as a comparison to the previous post: A caricature of d'Annunzio rallying the Italians to join the war against Austria-Hungary and Germany.

"I wish we had guns of equal caliber to his mouth", says the carabiniere to the bersagliere.

Makes people talk?

Makes people talk?
Originally uploaded by punalippu.

Field Marshal von Hindenburg is personally endorsing Läkerol throat pastilles in 1920. I wonder if he did it for the money?

Murad Cigarettes - Allied Comrades

3
Originally uploaded by micktat.

A cigarette company combines political and commercial propaganda towards the end of WW1 to rally Americans to the war effort and/or make a profit on the patriotic wave. This would intensify during WW2, when smoking increased to never-before seen proportions among both men and women.

Maailmansodan postikortteja II

La marraine aux pied sensibles
Originally uploaded by punalippu.

Maailmansodan postikortteja

Menu du poilu en permission
Originally uploaded by punalippu.

"Poilu" oli Ranskan armeijan sotilaan liikanimi ensimmäisen maailmansodan aikana. "Poil" on karva, siispä poilut olivat karvaturreja. Viikset kuuluivat olennaisesti aidon gallialaisen soturin ulkoasuun. (Vähemmän glamuuria on vaihtoehtoisessa selityksessä: Juoksuhaudoissa ei aina ollut puhdasta vettä saatavilla, joten parranajo sai odottaa.)

Urhea ja nokkela poilu oli lukemattomien postikorttien ja pilapiirrosten aihe, jotka antavat herttaisen kuvan sota-ajasta meille kaukana ei-kenenkäänmaan kauhuista. Siviileille kuvat muistuttivat rakkaista rintamalla ja rohkaisivat kestämään, sotilaille kuvat antoivat edes mahdollisuuden paeta arkea mielikuvituksen voimin. Mielikuvituksen tehtäväksi jää myös kuvittaa poilun menyyn viimeinen annos - le dessert.

Lisää poilu-aiheisia pilapiirroksia löytyy La Vie Parisiennesta.

The Goose Step Is The Thing In Germany

The Goose Step Is The Thing In Germany
Originally uploaded by punalippu.

Venäjän sisällissodan julisteita 1919-1920

Vasemmalla punaisten, oikealla valkoisten versio samasta ikivanhasta aiheesta. Venäjän valtion nykyhistorian museon verkkonäyttelystä. Suosikkini on toki aina ollut Lisitskijn «Клином красным бей белых», alla: