Tuntemattomia

Stahlhelmin ääriviivat toivat kahden maailmansodan aikana länsivalloille mieleen Vihollisen suurella V:llä. Ylläoleva kuva on amerikkalainen, toisen maailmansodan ajalta.
Suomalaiset perivät kypärämallin keisarilliselta Saksalta. Maan itsenäisyys pelastui taas kerran täpärästi kun valkoisten vaativa liittolainen romahtikin kuin korttipakka.



Suomalaisille Stahlhelm tuo ensi kädessä mieleen Suuren isänmaallisen sodan, anteeksi, talvi- ja jatkosodan. Väinö Linnan romaani on muuttunut kansan silmissä inhorealistisesta isänmaan solvauksesta sankarilegendaksi, jonka tarinoita lapsenlapset toistelevat kun isovanhemmilta ei enää voi kysyä. Kansikuva on Matti Mykkäsen suunnittelema. Sen ikonisuuden todistavat jäljittelyt ja parodiat.



Naisten historia sisällissodassa on hyvin mielenkiintoinen ja punakaartin naisten tarinat ovat lähellä sydäntäni. Silti en pidä tästä "kunnianosoituksesta". Huulipuna on anakronistinen yksityiskohta. Eikö ole muuta tapaa näyttää, että sotilas on nainen? Naiskaartilaiset pukeutuivat tarkoituksella käytännöllisesti ja peittivät hiuksensa. Ehkä he olivat tietoisia siitä, että roolien rikkominen leimasi heidät valkoisten silmissä "huonoiksi" naisiksi. Tätä huulipunan on ehkä tarkoitus viestittää.

Mielenkiintoista ylläolevissa kuvissa on kuinka samaistumista luodaan tai estetään. Vihollisen siluetilla on silmät, jotka siristyvät uhkaavasti. Tuntemattomalla sotilaalla ja naiskaartilaisella ei ole silmiä. Voisiko heidät tulkita omiksi varjoiksemme?

Post-Doc-Fever!

Vihdoinkin väitöskirja on valmistumaisillaan! Mitäköhän tutkisin seuraavaksi?

Några idéer till post-doc-ansökningar:

1.Eric Wadenström, Erkki Vala – tvåspråkig biografi / kaksikielinen elämänkerta
(Erkki on sankarini!)

2.”When the Tatar was born, the Jew wept” - Rivalry or fellowship? Interaction between ethnic minorities in Eastern Europe
(Yhteistyöprojekti. Ainakin kaksi takuuvarmaa työtoveria on jo tiedossa. Muslimien ja juutalaisten välinen ystävyys on aina ajankohtainen aihe!)

3.Hokuō – Japanska bilder av Sverige och Norden / Japanilaisia mielikuvia Suomesta ja Pohjoismaista
(Tämä aihe voi mennä hyvin kaupaksi. Pitäisi vain opetella japania kunnolla...)

4.Pater Hieronymus and the Jesuit conspiracy. The Jesuit as Enemy Stereotype of Enlightenment and Tradition.
(Mitä enemmän luen katolilaisvastaista propagandaa, sitä enemmän kiinnostun *oikeasta* katolilaisuudesta!)

5.Lintukotola – Unelma eheästä kansakunnasta. Suomi-eksotiikka 1800-luvulta nykyaikaan. Ultima Thule, syrjäinen paratiisi. Karjala myyttinä Suomessa ja naapurimaissa. Autoeksotismi?
(Leikkasin väikkäristä paljon materiaalia joka liittyy tähän aiheeseen. Siitä saa ainakin artikkelin Finsk Tidskriftiin, ellei muuta.)

The Goose Step Is The Thing In Germany

The Goose Step Is The Thing In Germany
Originally uploaded by punalippu.

Venäjän sisällissodan julisteita 1919-1920

Vasemmalla punaisten, oikealla valkoisten versio samasta ikivanhasta aiheesta. Venäjän valtion nykyhistorian museon verkkonäyttelystä. Suosikkini on toki aina ollut Lisitskijn «Клином красным бей белых», alla:

Komea kansikuva

Valkoisten salainen toiminta Helsingissä punaisena aikana
Originally uploaded by punalippu.

Helsingin työväenarkistossa lehtiä selaillessani löysin palautustelineeltä tällaisen kauniin kirjan. Poliittisista vakaumuksista viis, punainen on aina punaista ja käärme on sentään kunnon suomalainen kyy. Itse sisältöä en ehtinytkään varsinaisesti tutkia, mutta kirja on muistaakseni 1920-luvun alkuvuosilta.

Propagandaviestistä voi sen verran sanoa että "valkoisten salaisen toiminnan" mahdollisesti kunniattomat aspektit häivytetään näkyviltä kuvakielen avulla. Vakoilu on pakostakin juonittelua ja piileskelyä, ei (sen ajan) moraalisesti putipuhtaiden sankareiden heiniä, joten kuvassa tehdään selväksi kuka oikeastaan oli kiero ja kiemurteleva pahan perikuva. Valkoisten voimaa taas symbolisoi hohtavan valkea tikari, joka seisoo suorana ja miehekkäänä keskellä kuvan pystyakselia - ei häivääkään jäljellä salamyhkäisyydestä ja pimeyden turvin toimimisesta.

Coexist

Hellyyttävä viesti puskuritarrojen luvatusta maasta.

Kun pilkka iskee omaan nilkkaan

Pieleen mennyttä propagandaa, osa 1 ja 2: Esimerkkinä Suomi.

Vaalikampanjan aikana SAK lanseerasi mainoskampanjan jonka alkuperäinen tarkoitus oli maanitella väkeä äänestämään. Jossain vaiheessa ideointia taisi punainen lanka kadota käsistä, tai sitten olivat ideat muuten vain vähissä, koska päädyttiin vanhaan kunnon herravihan lietsontaan. Vihollinen oli (sangen moukkamainen) kartanonherra kullatussa tuolissa, keinosilkkitakki päällä ja kuohuviinilasi kädessä. Ilmeisesti äänestäjät eivät kuitenkaan kyenneet omaksumaan tätä viholliskuvaa, koska demarit kokivat tuntuvan tappion vaaleissa. Klassinen esimerkki siitä, miten työläisiä edustava järjestö on etääntynyt niin kauas omista ruohonjuuristaan ettei se kykene tunnistamaan ja käsittelemään niitä ongelmia jotka todella vaivaavat enemmistön mieltä. SAK vaatii uudelta hallitukselta "työllisyyden kohentamista". Miten se liittyy nimettömän herraskaisen pyrkyrin parjaamiseen? "Käytä valtaasi - tai hän käyttää sitä puolestasi!" pelottelee mainos. Kai tavallisella äänestäjällä on sen verran suhteellisuudentajua että ymmärtää mikä ero on parlamentaarisen demokratian ja markkinatalouden vallankäytön välillä. (Pöyhkeästä kartanonherrasta ei minulle ainakaan tule mieleen roistomaista kapitalistin perikuvaa. Pikemminkin siitä tulee mieleen Göran Persson.)

Suomessa on karikatyyrimaisen viholliskuvan viljeleminen huolestuttava trendi poliittisessa propagandassa. Se on toki aina ollut tavallista ääriryhmien ja -yksilöiden internetpalstoilla, mutta SAK:n mainoksesta saa mielikuvan että se on leviämässä myös valtavirtaan. Toinen esimerkki me-ja-ne-kärjistelystä löytyy kaupallisten mainosten maailmasta. Ikealla on Helsingin seudulle suunnattu kampanja meneillään, jossa potentiaalisia asiakkaita pelotellaan "snobeilla". Sivusto äläolesnobi.fi tarjoaa testin, jossa "Ikean snobikirurginen osasto" auttaa diagnoosissa. Snobismia voi ilmeisesti vain hoitaa shoppailukierroksella "oikeassa" huonekaluliikkeessa. Esimerkkisnobina esiintyy nuori, hieman 50-lukulaiseen tyyliin pukeutunut mies viinipullo ja piippu kädessä ja kotoisat pappatohvelit jalassa. Ei mitenkään snobimainen ilmestys, pikemminkin kodikkaasti retro. Lietsotaanko tässä taas herravihaa?



Snobeja on monta lajia. Snobeilulla ei välttämättä edes ole mitään tekemistä luokkataustan tai yhteiskunnallisen aseman kanssa. Tietyissä tapauksissa voi laskea jopa ympäristötietoisuuden ja poliittisen valveutuneisuuden snobismiksi, jos käyttää sitä hyväkseen erottuakseen "moukkamaisesta massasta". Joka tapauksessa menee Ikean kampanja auttamattomasti pieleen, koska ne, jotka harkitsevat Ikeassa käyntiä, eivät varmaankaan laske itseään snobeiksi, kun taas ne, jotka saattaisivat nimenomaan designsnobeina kiinnostua Ikean hyvästä muotoilusta ja mahdollisesti keräilyarvoa omaavista tuotteista, säikytetään tehokkaasti pois näin vihamielisellä mainonnalla. Ikeanhan pitäisi markkinoida itseään kaikkien kauppana, ei tiettyyn muottiin sopivien keskiverto-Svenssonien. Näin ainakin Ruotsissa.

USA 1918-1921

Red Scare on mielenkiintoinen verkkonäyttely ensimmäisen maailmansodan jälkeisten vuosien Yhdysvalloista. Pilakuvien ja reportaasivalokuvien avulla kuvataan yhteiskunnan ristiriitaista ilmapiiriä. Espanjantauti, yhä uudet lakot ja mielenosoitukset, vaurastuminen ja köyhtyminen, rotumellakat ja muuttoliikkeet sekä USA:n sisällä (mustien siirtyminen etelävaltioiden maaorjuudesta pohjoisvaltioiden tehdastyöllisyyteen) että ulkomailta Amerikkaan, naisten äänioikeus, Woodrow Wilsonin sairaus, Kansainliiton mutkikas alkutaival sodan sotkuja selvitellessä... kaikki nämä seikat kärjistyivät pilakuvissa "meidän" ja "muiden" väliseksi konfliktiksi.

Pilakuvissa on usein selkeä viholliskuva, mutta se hahmo, johon yleisön oletetaan samaistuvan, saattaa paljastaa vielä enemmän piirtäjän ja julkaisumedian arvomaailmasta. Esimerkiksi lakko-aaltojen kuvattiin haittaavan Matti Meikäläistä ("John Q. Public") eniten; hänen arkielämänsä lamaantui ja hänen taskunsa muka tyhjenivät työläisten kasvavien vaatimusten takia. Vaihtoehtoinen tulkinta lakko-aallosta olisi voinut olla että toisenlainen "keskivertoamerikkalainen" oli saanut tarpeekseen - koska oli itse riistetty työläinen. Pilakuvat suuntautuvat yleisölle, jolla ei oletettu olevan mitään yhteistä tehdastyöläisten tai edes lakkoilevien poliisien kanssa, saatikka sitten maahanmuuttajien tai rotumellakoitsijoiden. Pilakuvat konstruoivat ihannekuvan hyväkäytöksisestä, porvarillisesta amerikkalaisesta jolla on rodullisesti ja kulttuurillisesti turvallinen WASP-tausta. "Ne muut" aiheuttavat ongelmia - "me" haluamme vain elää rauhassa.