Näytetään tekstit, joissa on tunniste CCCP. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste CCCP. Näytä kaikki tekstit

tiistai 12. toukokuuta 2009

Kozjavka


Kozyavka in a space suit
Originally uploaded by punalippu.

Laikan edeltäkävijä, yksi monista pienistä koirista jotka poimittiin Moskovan kaduilta ja lähetettiin avaruuteen.

(lisää kuvia)

perjantai 21. marraskuuta 2008

Hans Hillmann




Saksalainen graafikko, elokuvajulisteiden mestari. Neues Museum Nürnbergissä ylläpitää pientä verkkonäyttelyä Hillmannin töistä. Elokuvat ovat puolestaan propagandan mestariteoksia:
Sergei Eisenstein - Panssarilaiva Potemkin (1925), ¡Que Viva Mexico! (1931)
Vsevolod Pudovkin - Потомок Чингис-Хана (1928)

lauantai 18. lokakuuta 2008

Vertailun vuoksi


Punaisella kiilalla valkoisia vastaan, El Lissitzky (Neuvostoliitto 1919) Genstab.ru:n (Генштаб.Ру) verkkonäyttelystä.



Lisää tuotantoa, Zudor (Yhdysvallat 1942) Yhdysvaltojen kansallisarkiston verkkonäyttelystä "Powers of Persuasion - Poster Art from World War II"

Yhdysvaltain hallitus suoritti sodan alussa tutkimuksen julisteiden ilmaisukeinojen tehokkuudesta. Tuloksien mukaan suoraan tunteisiin vetoavat kuvat veivät viestin tehokkaimmin perille. Kuvien tuli olla realistisia ja valokuvamaisen yksityiskohtaisia. Symboliset tai humoristiset julisteet herättivät vähemmän huomiota yleisössä eivätkä herättäneet "intoa".

Ylläolevat julisteet kuuluvat jälkimmäiseen luokkaan. Silti juuri nuo kaksi miellyttävät minua. Syy lienee se että suhtaudun propagandaan taiteena. Kaunis linja, vahva väriyhdistelmä ja dynaaminen kuvio jää mieleeni. Silti on myönnettävä että samaistun ensiksi falliseen kiilaan/ohjukseen, koska ihminen haluaa olla osa liikettä, ei liikkeen kohde. Eroottinen assosiaatio johtaa taas ajatukset muualle kuin sotaan "pahaa" vihollista vastaan...

keskiviikko 30. heinäkuuta 2008

Rautainen virta


zheleznyi_potok
Originally uploaded by punalippu.

Vallankumoussodan romaani, kirjoittanut Alexandr S. Serafimovitsh (1924), kuvittanut A. Kokorina. Painos vuodelta 1947. Lisää kuvia.
Kirja kuuluu sosialistisen realismin perinteeseen. Karu yhteenveto englanniksi löytyy täältä. Sisareni asiantunteva arvostelu on myös suositeltava. Löysin myös mielenkiintoisen artikkelin sosialistisen realismin juurista, jossa mainitaan tämä kirja, ruotsiksi "Järnströmmen".
Serafimovitsh (1863-1949), oikealta sukunimeltään Popov ja syntyisin Donin kasakka, tutustui jo 1880-luvulla Leninin vanhempaan veljeen Pietarissa ja liittyi vallankumouksellisten opiskelijoiden seuraan. Hänet karkoitettiin Arkhangeliin, mutta jo 1890-luvulla hän liikkui Narodnaja Voljan piireissä ja onnistui 1903 Maxim Gorkin avulla julkaisemaan tarinoitaan. Vallankumouksellinen toiminta vei hänet myös Suomeen vuonna 1910. Suurlakon jälkeen suomalaisilla ja venäläisillä kapinallisilla oli paljon yhteistoimintaa joka tähtäsi tsaarinvallan kukistamiseen. Serafimovitsh liittyi kommunistipuolueeseen vasta 1918, mutta hänen kirjallinen tuotantonsa tähtäsi nimenomaan puoleen ja "vahvan johtajan" aseman vahvistamiseen. Romaanissa vallankumouksellisten "Rautainen virta" koostuu aluksi kurittomasta ja kinastelevasta joukkiosta sotilaita ja epätoivoisia pakolaisia jotka pakenevat valkoisia kasakoita. Ainoastaan johtaja Kozhukh onnistuu yhdistämään heidät rautaisella tahdonvoimallaan - ja kuolemanrangaistuksen uhalla. Kozukhkaan ei ole yksilöllisiltä ominaisuuksiltaan ainutlaatuinen henkilö; hän sattuu vain olemaan oikea mies oikealla paikalla, yksi monista tekijöistä jotka sulattavat köyhälistön sirpaleet "rautaiseksi virraksi".

maanantai 16. huhtikuuta 2007

Venäjän sisällissodan julisteita 1919-1920


Vasemmalla punaisten, oikealla valkoisten versio samasta ikivanhasta aiheesta. Venäjän valtion nykyhistorian museon verkkonäyttelystä. Suosikkini on toki aina ollut Lisitskijn «Клином красным бей белых», alla:

lauantai 17. helmikuuta 2007

Propagandaa se vain on...

... mutta Mishka-nallea on vaikea vastustaa tänäkin päivänä.



Moskovan olympialaisten päättäjäiset, 1980. Perhemytologian mukaan itkin puolitoistavuotiaana kun nalle katosi stratosfääriin. Olin samana kesänä saanut mummulta ja vaarilta oman pikku Mishkan. Se istuu yhä yöpöydälläni, vaikka sen kuluneet silmänapit ovat saaneet hieman pelottavan kiillon.

YouTubesta löytyy myös editoitu versio paremmalla äänilaadulla, huom. myös ohjelman logo oikeassa ylänurkassa. Alexandra Pakhmutovan laulu "Jäähyväiset Moskovalle" on omaa luokkaansa (n)ostalgian herättäjänä.

Näillä sävelillä julistan uuden blogini avatuksi. "Punalippu" ei nimestään huolimatta tule pysyttelemään pelkästään kommunistipropagandan parissa, eikä ainoastaan kertaa kuluneita varoituksia poliittista manipulointia vastaan. Mediakritiikki on myös ihan terveellinen harrastus "demokraattisessa" lännessä.