Hans Hillmann

Saksalainen graafikko, elokuvajulisteiden mestari. Neues Museum Nürnbergissä ylläpitää pientä verkkonäyttelyä Hillmannin töistä. Elokuvat ovat puolestaan propagandan mestariteoksia:
Sergei Eisenstein - Panssarilaiva Potemkin (1925), ¡Que Viva Mexico! (1931)
Vsevolod Pudovkin - Потомок Чингис-Хана (1928)

Tuntemattomia

Stahlhelmin ääriviivat toivat kahden maailmansodan aikana länsivalloille mieleen Vihollisen suurella V:llä. Ylläoleva kuva on amerikkalainen, toisen maailmansodan ajalta.
Suomalaiset perivät kypärämallin keisarilliselta Saksalta. Maan itsenäisyys pelastui taas kerran täpärästi kun valkoisten vaativa liittolainen romahtikin kuin korttipakka.



Suomalaisille Stahlhelm tuo ensi kädessä mieleen Suuren isänmaallisen sodan, anteeksi, talvi- ja jatkosodan. Väinö Linnan romaani on muuttunut kansan silmissä inhorealistisesta isänmaan solvauksesta sankarilegendaksi, jonka tarinoita lapsenlapset toistelevat kun isovanhemmilta ei enää voi kysyä. Kansikuva on Matti Mykkäsen suunnittelema. Sen ikonisuuden todistavat jäljittelyt ja parodiat.



Naisten historia sisällissodassa on hyvin mielenkiintoinen ja punakaartin naisten tarinat ovat lähellä sydäntäni. Silti en pidä tästä "kunnianosoituksesta". Huulipuna on anakronistinen yksityiskohta. Eikö ole muuta tapaa näyttää, että sotilas on nainen? Naiskaartilaiset pukeutuivat tarkoituksella käytännöllisesti ja peittivät hiuksensa. Ehkä he olivat tietoisia siitä, että roolien rikkominen leimasi heidät valkoisten silmissä "huonoiksi" naisiksi. Tätä huulipunan on ehkä tarkoitus viestittää.

Mielenkiintoista ylläolevissa kuvissa on kuinka samaistumista luodaan tai estetään. Vihollisen siluetilla on silmät, jotka siristyvät uhkaavasti. Tuntemattomalla sotilaalla ja naiskaartilaisella ei ole silmiä. Voisiko heidät tulkita omiksi varjoiksemme?

D'Annunzio Speaks - according to Lustige Blätter, 1915

D'Annunzio Speaks - according to Lustige Blätter, 1915
Originally uploaded by punalippu.

And as a comparison to the previous post: A caricature of d'Annunzio rallying the Italians to join the war against Austria-Hungary and Germany.

"I wish we had guns of equal caliber to his mouth", says the carabiniere to the bersagliere.

Makes people talk?

Makes people talk?
Originally uploaded by punalippu.

Field Marshal von Hindenburg is personally endorsing Läkerol throat pastilles in 1920. I wonder if he did it for the money?

Nazi-Ikone Horst Wessel

Daniel Siemens: "Christussozialist" im Straßenkampf (einestages, Spiegel Online)

The Goose Step Is The Thing In Germany

The Goose Step Is The Thing In Germany
Originally uploaded by punalippu.

Ostalgie

Düsseldorfin karnevaali kuohuttaa mieliä

Kuten jo aikaisemmin huomioin, koettelee Saksan karnevaalihenki huumorintajun rajoja. Düsseldorfin kulkueessa esiintyi kaksi jättimäistä muslimiterroristihahmoa nimeltään "Klisee" ja "Todellisuus". Saksan muslimien keskusneuvosto on jo tehnyt asiasta valituksen. Vähemmän tunnettua on miten oikeistolaispuolue NPD:n jäsenet reagoivat Hitlernukkeen, joka housut kintuissa ulostaa NPD:n nimellä varustettua kikkaretta. George W. Bush, jonka karikatyyrin takalistoa Lady Liberty ojentaa, ei myöskään ole vielä kommentoinut asiaa.

Sleesia ja Itäpreussi

Der Spiegelin historiateemalehden tuoreen kyselyn mukaan 24% saksalaisista kokee yhä toisessa maailmansodassa menetetyt itäiset alueet saksalaisiksi. Sama määrä koki valitettavana että Saksa oli sanoutunut irti kaikista aluevaatimuksista ikuisiksi ajoiksi. 40% vastaajista pitivät valitettavana että nämä alueet nykyään kuuluvat Puolalle, Liettualle sekä Venäjälle.

47% tarkastelevat Saksan historiaa positiivisin tuntein, 36% kokevat sen pikemminkin negatiiviseksi. Vastaajien mainitsemia parhaita kohokohtia (monivalinta oli mahdollinen):

Muurin kaatuminen ja jälleenyhdistyminen (28%)
1950-luvun jälleenrakennus ja talousihme (12%)
Liittotasavallan perustaminen ja demokraattinen järjestys (9%)
Jalkapallon MM-kisat 2006 (7%)

(Pitäkäämme toki mielessä että tällaisiin kyselyihin vastaavat yleensä ne, joita asia eritysesti kiinnostaa, ja että historia teemana yleensä houkuttelee vanhempaa ja konservatiivisempaa polvea.)

Pikku Kimin syntymäpäivä

Kim Il Sung täytti hiljattain 65 vuotta. Der Spiegel muistaa Pohjois-Korean hallitsijaa valokuvasarjalla.

Saksan uutisia: Kölnin karnevaaleissa kohoaa jännitys. Uskaltavatko vapaamieliset reininmaalaiset tänä vuonna vitsailla ajankohtaisten aiheiden kustannuksella? Ainakaan Düsseldorfissa ei aiota antaa armoa Muhammedille. Perinteinen "Narrenfreihet" - narrin vapaus - ei tosin ole koskematon periaate. Kölnissä ei aiota loukata islamia, vaikka juhlakulkueessa näkyykin Raamattu, Toora ja Koraani vierekkäin. Toisessa karnevaalivaunussa törmää paavi minareettiin. Roomalaiskatolisen kirkon kritiikki on karnevaalissa tavanomainen aihe, mutta se saattaa herättää vähintään yhtä rajuja protesteja kuin islamin pilkka. Länsivaltojen pilkkaaminen voi myös tuottaa seurauksia. Viime vuonna kaatoi ryhmä mielenosoittajia George W. Bushia halventavan vaunukoristeen.

Holokaustin kieltäjä Ernst Zündel joutuu vankilaan viideksi vuodeksi. Spiegelin mukaan oikeudenkäynti oli varsin merkillinen. Oikeus sai vastaanottaa "Heil Hitlerillä" allekirjoitettuja valituskirjelmiä, Iranin pääministeri kutsuttiin todistajaksi, ja Zündelin toimestaan vapautettu asianajaja Sylvia Stolz jouduttiin kantamaan ulos salista "eläköön Saksan valtakunta"-huutojen saattelemana. Äärioikeistolaiset kannattajat tekivät kaikkensa lypsääkseen tapahtuman propaganda-arvoa. Mielenkiintoisinta on Spiegelin toimittajan vastahakoinen kunnianosoitus asianajaja Jürgen Riegerin retorisille kyvyille. Rieger on parantumaton uusnatsien puolustaja, joka on useaan kertaan tuomittu kansankiihotuksesta ja väkivaltarikoksista. Zündel on hänenlaisilleen keino, ei päämäärä. Kuten toimittaja Schönmann huomioi (ontuvassa käännöksessäni):
"Zündelin vastainen oikeudenkäynti esittää siis jälleen kysymyksen, eikö holokaustin kieltämisen rikollistaminen, saksalaisen lainsäädännön erikoisuus, luo juuri sitä, mitä sen oikeastaan pitäisi estää: esiintymistilaa uusnatseille."

Der Führer privat

Saako Hitlerille nauraa? Eikö kaikkein pilkallisinkin nauru jossain määrin edellytä kohteen inhimillistämistä? Sanon, että kysymys on turha - Hitlerille on naurettu jo kauan, ja tottahan toki hän hän oli ihminen, siinähän Kolmannen Valtakunnan opetus piileekin. Jos emme uskalla nauraa Hitlerille, hänestä tulee yliluonnollinen voimahahmo - jota joku saattaa jälleen palvoa.

Historioitsija Markku Jokisipilän blogissa oli hiljattain keskustelu siitä, miksi kommunismille voi nauraa (myötätuntoisesti?), mutta natsismille ei. Ryyditin keskustelua omilla lukuvinkeilläni huumorista natsi-Saksassa. Keskustelu lähti oikeastaan käyntiin Neuvostoliitto-nostalgian markkinakelpoisuudesta. Eiköhän kapitalismin perusteellisin kosto ole se, että sirpistä ja vasarasta on tullut myyvä tuotemerkki?

Pysytelkäämme kuitenkin huumorin parissa. Saksalaisten huumorintajuttomuus on vanha (anglosaksista perua oleva) klisee. Saksalaisten poliitikkojen ahdistuneet reaktiot natsisymbolien jälleenkäyttöön näyttävät todistavan sen, mutta kukapa haluaisi tulla tuomituksi oman valtionsa päämiesten käytöksen mukaan. Saksalaisilla on toki mustan huumorin ja purevan satiirin pitkä perinne. Suosikkilehteni Titanic Magazin on vuodesta 1979 estotta viljellyt natsi-aiheista huumoria. Johtavat poliitikot vasemmalta oikealle ovat joutuneet esiintymään ruskeassa paidassa tai hitlerviikset ylähuulella, eikä Titanicin toimitus ole joutunut kertaakaan vastuuseen (sensuuri iski vasta kun johtavaa demaria verrattiin Bruno-karhuun viime vuonna).

Mielenkiintoisin esimerkki saksalaisesta Hitler-huumorista lienee Achim Greserin kuvasarja "Der Führer privat". Yllättävintä on ehkä se inhimillisyys jolla Hitler on kuvattu arkisissa tilanteissa. Hitler joutuu käytännön pilan uhriksi, ja Göring ja Goebbels naureskelevat vieressä. Reichstagjuhlien jälkeen Hitler joutuu yksin tiskaamaan. Hitler esittelee itse virkkaamiaan hakaristipatalappuja NSDAP:n Nicaragua-ryhmälle. Hitler tekee vaikutuksen hitlerjugend-poikiin kääntämällä koppalakin lipan niskaan. Pilkka on kovin ... kilttiä. Ja sepäs vasta provosoi!