Kozjavka

Kozyavka in a space suit
Originally uploaded by punalippu.

Laikan edeltäkävijä, yksi monista pienistä koirista jotka poimittiin Moskovan kaduilta ja lähetettiin avaruuteen.

(lisää kuvia)

Hans Hillmann

Saksalainen graafikko, elokuvajulisteiden mestari. Neues Museum Nürnbergissä ylläpitää pientä verkkonäyttelyä Hillmannin töistä. Elokuvat ovat puolestaan propagandan mestariteoksia:
Sergei Eisenstein - Panssarilaiva Potemkin (1925), ¡Que Viva Mexico! (1931)
Vsevolod Pudovkin - Потомок Чингис-Хана (1928)

Vertailun vuoksi

Punaisella kiilalla valkoisia vastaan, El Lissitzky (Neuvostoliitto 1919) Genstab.ru:n (Генштаб.Ру) verkkonäyttelystä.



Lisää tuotantoa, Zudor (Yhdysvallat 1942) Yhdysvaltojen kansallisarkiston verkkonäyttelystä "Powers of Persuasion - Poster Art from World War II"

Yhdysvaltain hallitus suoritti sodan alussa tutkimuksen julisteiden ilmaisukeinojen tehokkuudesta. Tuloksien mukaan suoraan tunteisiin vetoavat kuvat veivät viestin tehokkaimmin perille. Kuvien tuli olla realistisia ja valokuvamaisen yksityiskohtaisia. Symboliset tai humoristiset julisteet herättivät vähemmän huomiota yleisössä eivätkä herättäneet "intoa".

Ylläolevat julisteet kuuluvat jälkimmäiseen luokkaan. Silti juuri nuo kaksi miellyttävät minua. Syy lienee se että suhtaudun propagandaan taiteena. Kaunis linja, vahva väriyhdistelmä ja dynaaminen kuvio jää mieleeni. Silti on myönnettävä että samaistun ensiksi falliseen kiilaan/ohjukseen, koska ihminen haluaa olla osa liikettä, ei liikkeen kohde. Eroottinen assosiaatio johtaa taas ajatukset muualle kuin sotaan "pahaa" vihollista vastaan...

Tuntemattomia

Stahlhelmin ääriviivat toivat kahden maailmansodan aikana länsivalloille mieleen Vihollisen suurella V:llä. Ylläoleva kuva on amerikkalainen, toisen maailmansodan ajalta.
Suomalaiset perivät kypärämallin keisarilliselta Saksalta. Maan itsenäisyys pelastui taas kerran täpärästi kun valkoisten vaativa liittolainen romahtikin kuin korttipakka.



Suomalaisille Stahlhelm tuo ensi kädessä mieleen Suuren isänmaallisen sodan, anteeksi, talvi- ja jatkosodan. Väinö Linnan romaani on muuttunut kansan silmissä inhorealistisesta isänmaan solvauksesta sankarilegendaksi, jonka tarinoita lapsenlapset toistelevat kun isovanhemmilta ei enää voi kysyä. Kansikuva on Matti Mykkäsen suunnittelema. Sen ikonisuuden todistavat jäljittelyt ja parodiat.



Naisten historia sisällissodassa on hyvin mielenkiintoinen ja punakaartin naisten tarinat ovat lähellä sydäntäni. Silti en pidä tästä "kunnianosoituksesta". Huulipuna on anakronistinen yksityiskohta. Eikö ole muuta tapaa näyttää, että sotilas on nainen? Naiskaartilaiset pukeutuivat tarkoituksella käytännöllisesti ja peittivät hiuksensa. Ehkä he olivat tietoisia siitä, että roolien rikkominen leimasi heidät valkoisten silmissä "huonoiksi" naisiksi. Tätä huulipunan on ehkä tarkoitus viestittää.

Mielenkiintoista ylläolevissa kuvissa on kuinka samaistumista luodaan tai estetään. Vihollisen siluetilla on silmät, jotka siristyvät uhkaavasti. Tuntemattomalla sotilaalla ja naiskaartilaisella ei ole silmiä. Voisiko heidät tulkita omiksi varjoiksemme?

Post-Doc-Fever!

Vihdoinkin väitöskirja on valmistumaisillaan! Mitäköhän tutkisin seuraavaksi?

Några idéer till post-doc-ansökningar:

1.Eric Wadenström, Erkki Vala – tvåspråkig biografi / kaksikielinen elämänkerta
(Erkki on sankarini!)

2.”When the Tatar was born, the Jew wept” - Rivalry or fellowship? Interaction between ethnic minorities in Eastern Europe
(Yhteistyöprojekti. Ainakin kaksi takuuvarmaa työtoveria on jo tiedossa. Muslimien ja juutalaisten välinen ystävyys on aina ajankohtainen aihe!)

3.Hokuō – Japanska bilder av Sverige och Norden / Japanilaisia mielikuvia Suomesta ja Pohjoismaista
(Tämä aihe voi mennä hyvin kaupaksi. Pitäisi vain opetella japania kunnolla...)

4.Pater Hieronymus and the Jesuit conspiracy. The Jesuit as Enemy Stereotype of Enlightenment and Tradition.
(Mitä enemmän luen katolilaisvastaista propagandaa, sitä enemmän kiinnostun *oikeasta* katolilaisuudesta!)

5.Lintukotola – Unelma eheästä kansakunnasta. Suomi-eksotiikka 1800-luvulta nykyaikaan. Ultima Thule, syrjäinen paratiisi. Karjala myyttinä Suomessa ja naapurimaissa. Autoeksotismi?
(Leikkasin väikkäristä paljon materiaalia joka liittyy tähän aiheeseen. Siitä saa ainakin artikkelin Finsk Tidskriftiin, ellei muuta.)

Rautainen virta

zheleznyi_potok
Originally uploaded by punalippu.

Vallankumoussodan romaani, kirjoittanut Alexandr S. Serafimovitsh (1924), kuvittanut A. Kokorina. Painos vuodelta 1947. Lisää kuvia.
Kirja kuuluu sosialistisen realismin perinteeseen. Karu yhteenveto englanniksi löytyy täältä. Sisareni asiantunteva arvostelu on myös suositeltava. Löysin myös mielenkiintoisen artikkelin sosialistisen realismin juurista, jossa mainitaan tämä kirja, ruotsiksi "Järnströmmen".
Serafimovitsh (1863-1949), oikealta sukunimeltään Popov ja syntyisin Donin kasakka, tutustui jo 1880-luvulla Leninin vanhempaan veljeen Pietarissa ja liittyi vallankumouksellisten opiskelijoiden seuraan. Hänet karkoitettiin Arkhangeliin, mutta jo 1890-luvulla hän liikkui Narodnaja Voljan piireissä ja onnistui 1903 Maxim Gorkin avulla julkaisemaan tarinoitaan. Vallankumouksellinen toiminta vei hänet myös Suomeen vuonna 1910. Suurlakon jälkeen suomalaisilla ja venäläisillä kapinallisilla oli paljon yhteistoimintaa joka tähtäsi tsaarinvallan kukistamiseen. Serafimovitsh liittyi kommunistipuolueeseen vasta 1918, mutta hänen kirjallinen tuotantonsa tähtäsi nimenomaan puoleen ja "vahvan johtajan" aseman vahvistamiseen. Romaanissa vallankumouksellisten "Rautainen virta" koostuu aluksi kurittomasta ja kinastelevasta joukkiosta sotilaita ja epätoivoisia pakolaisia jotka pakenevat valkoisia kasakoita. Ainoastaan johtaja Kozhukh onnistuu yhdistämään heidät rautaisella tahdonvoimallaan - ja kuolemanrangaistuksen uhalla. Kozukhkaan ei ole yksilöllisiltä ominaisuuksiltaan ainutlaatuinen henkilö; hän sattuu vain olemaan oikea mies oikealla paikalla, yksi monista tekijöistä jotka sulattavat köyhälistön sirpaleet "rautaiseksi virraksi".

Ampumaketjussa

Hakkapeliitta 1928 no41
Originally uploaded by punalippu.

Ihan mukavaa katseltavaa, nämä Hakkapeliitan vanhat kannet. Juuri tämä on signeerattu "Vasström 1928".

Hakkapeliitta: Weekly magazine of the Finnish voluntary Home Guard organisation a.k.a "White Guards" (Suojeluskunnat). The organisation and the publication were abolished in 1944.